Vuonna 1252 Paavi Innocent IV näki tarpeelliseksi eroittaa harhaoppisten metsästys ja muu poliittinen toiminta todellisesta sodasta pimeyttä vastaan. Toukokuun 15. päivä hän antoi paavillisen julistuksen Ad Extirpanda, joka nimellisesti käsitteli inkvisiittoreiden oikeuksia kidutukseen, mutta todellisuudessa erotti Occulta Vaticanon laajemmasta inkvisitiosta. Sen jälkeen päätös on osoittautunut oikeaksi - inkvisitio keskittyy enemmän ja enemmän omien pelkojensa jahtaamiseen, ja on kauan sitte unohtanut alkuperänsä. Occulta jatkaa työtään kristikunnan puolustajina, ilman että heidän pitää vaivata päätään kylähulluilla ja erioppisilla. Alkuperäinen julistus on lukittu vatikaanin arkistoihin.
Ryhmämme juoksi henkensä kaupalla lähimpaan raunioituneeseen torniin, mikä tarjosi heille suojaa nuolia vastaan. Kohta verenhimoisten alkuasukkaiden laumat tulvivatkin kulmien ohi, ja Meredith, Cristian ja Vladmir ottivat ne vastaan. Meredith ja Cristian tekivät työtä käskettyä, mutta kun Vladmir yritti laajalla iskulla haavoittaa useita alkuasukkaita, hänen otteensa lipesi ja hilpparinsa lensi kauas pois - hän oli nyt aseeton villien edessä.
Sillä aikaa Johan valmisteli pulloistaan myrkkyä, jota hän heitti heidän suojakseen niin että jokainen heimolainen joutui kävelemään sen läpi, ja tulta, jolla sytytti useita heistä tuleen. Lopuksi hän vielä heitteli muutaman räjähtävän alkemisen seoksen, jotka repivät heimolaisia kappaleiksi, ja loitsuillaan levitti tulta. Vastapainoksi aikasemmasta toiminnastaan, hän oli nyt ryhmän tehokkain taistelija!
Tällä välin Vladmir oli paennut Cristianin luo ja yritti vetää toisen miekan tämän vyöltä - Cristian ei halunnut luopua aseestaan, edes Vladmirille, ja tästä sysi tätä kauemmaksi häiritsemästä taisteluaan - hetki joka kuluisi aseen antamiseen voisi olla kohtalokas. Lopulta Vladmir kuitenkin onnistui saamaan itselleen aseen, ja oli taas hyödyksi taistelussa.
Kun ryhmä oli hukkumassa alkuasukkaiden mereen, Tendaji kolmen kantajan kanssa ryntäsi paikalle - hän oli saanut todella pahat aavistukset, houkutellut muutaman kantajan mukaansa ja juossut auttamaan! He vetivät jousensa ja tekivät osansa taistelussa.
Kun kävi selväksi, että alkuasukkaat olivat häviämässä, Nakari astui esiin. Hänen mukanaan oli suuri ja lihaksikas alkuasukas joka kantoi kalloa käsivarsillaan, ja kolme nuorta, valkopukuista neitoa. Hän alkui sättimään ja kannustamaan omiaan, ja alkuasukkaat kävivätkin hyökkäykseen uudella raivolla - mutta se oli liian myöhäistä. Sankarimme olivat jo voittaneet sen taistelun, ja viimeisteltyään työnsä he käänsivät huomionsa kohti vamppyyrikuningatarta. Pian kallonkantaja oli jo maassas ja Vladmir oli polkaissut kallon rikki, mikä nostatti raivon karjaisun kuningattaren huulilta. Mutta kun kuningatar kaatui miekan lävistämänä, taistelu ei ollutkaan ohi.
Yhden neidoista kasvot vääntyivät kuin savi valajan käsissä, ja heidän edessään seisoi Nakari. "Luuletteko tappavanne minut noin helpolla?". Mutta kaikki alkuasukkaat kuolleena Nakarista ei ollut paljon vastusta sankareillemme - hän, ja hänen neitonsa, makasivat pian taistelutantereella. Mutta he eivät olleet ainoat naiset paikalla! Epätoivoisena Nakari, jonka kallo oli sirpaleina, yritti vallata Meredithin ruumiin, ja onnistui! Hänen kasvojensa tilalla oli nyt Nakarin kasvot! Haluamatta tappaa ystäväänsä, Cristian käy painimaan hänen kanssaan ja voittaakin ottelun. Sankarimme sitovat Meredithin, toistensa haavat, ja pohtivat "Mitä nyt?"
He lähettävät Tendajin etsimään paikallisia heimoja, toivoen että heidän joukossaan olisi noitatohtori, joka osaisi avustaa heitä tässä asiassa - heidän löytämänsä Grimoire oli jollain paikallisella kielellä, eivätkä he osanneet tulkita sitä. Illalla Tendaji palasikin, illmoittaen löytäneensä heimon ja noitatohtorin. Ryhmän saavuttua kylään noitatohtori paljastuu valkotukkaiseksi, valtavan ryppyiseksi mieheksi. Ryhmämme tiedustelee, miten Meredithin saisi vapautettua, ja Tendaji tulkkaa.
"Paha juju. Ei lähde kuin kuolemalla."
Noitatohtori myös varoittaa, että muutamassa päivässä Meredith on kuollut, Nakari tuhonnut vanhan persoonallisuuden. Ryhmämme on jo valmis luovuttamaan kuullessaan nämä sanat, kun noitatohtori jatkaa:
"Mutta voin keittää juoman, joka tappaa hänet. Hetkeksi".
Mutta noitatohtori vaatii hinnaksi lupauksen auttaa häntä ongelmansa kanssa - hän ei suostu paljastamaan ongelmaansa etukäteen. Saatuaan lupauksen maksusta hän sekoittaa juoman kuraresta ja joistain muista yrteistä, ja lähtee ryhmän kanssa metsäaukiolle, kauas muista naisista. Juoma juotetaan pakolla Meredith/Nakarille, joka hetken päästä alkaa kirkumaan ja kouristelemaan. Lopulta Meredith jäykistyy, kaikkialta heidän ympäriltään kuuluu kammottava, ylimaallinen kirkaisu, ja kaikki kymmenen metrin säteellä peittyy jäähän.
Meredith oli kuollut. Nyt oli Johanin tehtävä pelastaa hänet, jä hetken yriettyään hän onnistuukin siinä - noitatohtori oli annostellut myrkyn oikein. Myrkky on kuitenkin tehnyt vahinkoja Meredithin ruumiissa, ja hänen lihaksensa ovat heikot kuin pikkulapsella. Mutta hän oli elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti