Meredithin päiväkirja, Budapest, Osa 2

Hämmennys siitä, että Alicia oli minun siskoni oli suuri, mutta vielä suurempi hämmennys oli se, että minulla ylipäätänsä oli olemassa sisko...Oliko hän minua vanhempi vai minua nuorempi sisko? Entä mitä hän tiesi vanhemmistamme, oliko minulla muutakin perhettä?

Alician vastaus oli kuin olisin saanut kylmää vettä saavillisen niskaani, eikä sekään olisi riittänyt kuvamaan miltä minusta tuntui kun Alicia ilmoitti, että äitimme oli kuollut isämme käden kautta, eikä hänellä ole perhettä, saatikka siskoa.

Se siitä sitten! En kuitenkaan anna periksi Alician suhteen. Mitään muuta en ole kaivannut kuin saada tietoa ja löytää vanhempani ja nyt saankin siskon. Tästä tilaisuudesta en aio luopua, tuli mitä tuli!

Olimme saaneet demoni-ihmiset puolellemme ja ainut, joka tulisi saada taivuteltua puolellemme olisi Gross. No, se ensimmäinen tapaaminen ei sujunut hyvin ja Gross oli aika tulinen kun ilmotimme että kardinaali oli vampyyri ja aioimme tappaa tämän. Se oli yksi nopeimmista ulosheitoista, joita en ole edes kapakassa nähnyt. Niinpä olimme jonkin aikaa vailla suunnitelmaa, kuinka saisimme Grossin vakuutettua siitä, että kardinaali todellakin oli vampyyri.

Onneksi monien sattumusten kautta saimme tietoomme, että katedraalissa oli lukuisia salakäytäviä ja yksi niistä johti muun muassa kardinaalin yksityistiloihin ja vielä sen lisäksi saimme tietoomme, että kardinaalilla oli tapana huvitella prostituoitujen kanssa kerran viikossa. Kuinka inhottavaa...molemmilta tahoilta! En voi sietää sellaista, jos se olisi minusta kiinni, niin jokainen porttola saisi sulkea ovensa ja polttaa rakennukset maan tasalle!

Tiedossamme oli siis seikat, että kardinaali oli vampyyri joka loi lisää vampyyrejä ja katedraalissa oli lukuisia salakäytäviä. Niinpä lähdimme etsimään arkkitehtia, joka oli suunnitellut ja rakentanut katedraalin.

Löysimme talon ja oven avasi varsin roteva ja uhkea nainen, mutta hän päästi meidät sisään. Josko löytäisimme piirustukset. Jotta työmme helpottuisi, Johan päätti muuttua koiraksi emännän tietämättä, etsien Vladimirin ja Christianin kanssa papereita sillä välin, kun minä ja Alicia veimme emännän huomion muualle. Talosta ei löytynyt mitään, mutta mitä löytyi, olimme hyvin yllättyneitä ja hieman järkyttyneitä. Ensinnäkin ullakolla oli balsamoitu ruumis ja talon emäntä ei ollut emäntä lainkaan, vaan arkkitehti -mies, joka oli lavastanut oman kuolemansa ja pukeutui naiseksi, jotta kardinaali joukkoineen ei löytäisi tätä ja tappaisi tätä niin kuin siskonsa, jonka hän oli laittanut ullakolle. Ikään kuin jonkinlainen muistoalttari.

Muutamien sananvaihtojen jälkeen saimme tietoomme salakäytävien olinpaikat ja nämä tiedot mukanamme saimme lopulta Grossin suostumaan tulemaan mukaamme. Hän ei tosin arvostanut sitä, että olimme urkkineet tietoomme kardinaalin yksityiselämää (prostituoituja) sekä tämän yksityistilojen luona olevat salakäytävät.

Suunnitelma oli siis ollut, että käymme katsomassa ja samalla saisimme vakuutettua Grossin väitteistämme ja tämän jälkeen lähtisimme pois ja tulisimme temppelikaartilaisten kanssa valtaamaan koko katedraalin. Miten syteen koko suunnitelma menikään! Kun se tytönhupakko tuli paikalle, niin ei mennyt kauaa, kun kardinaali repäisi tytön kurkun auki ja joi tästä. Samaan aikaan Gross sitten päästi aika eläimellisen rääkäisyn, mikä sitten paljastikin meidän olinpaikkamme kardinaalille. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi edes sekuntiakaan. Alicia muuttui demonihahmoonsa, joka oli aika vaikuttava koira, ja minä ryntäsin kovaa vauhtia kohti pääkäytävää.

Johan päätti tapansa mukaan ottaa jonkin muun muodon, tällä kertaa tosin linnun ja lähti karkuun. Myöhemmin selvisi, ettei hän oikeasti ollut paennut, vaan oli lähtenyt hakemaan temppelikaartilaisia paikalle avuksi. Apu ei ollut turhaa, sillä katedraalissa oli yllättävän paljon vampyyrejä. Niitä kuvottavia maitonaamoja oli joka paikassa ja tuntui että niitä tuli joka paikasta lisää.

Pääsimme joten kuten pakenemaan yksityistiloista suureen aulaan, jossa kuitenkin pakomme keskeytyi, koska paikka kuhisi jo vampyyrejä, mutta onneksi sillä samalla siunauksella temppelikaartilaiset olivat ehtineet paikalle, niinpä taistelu pystyi alkamaan taas. Mutta ymmärsimme melkein samantien, että koska Alicia oli demonimuodossaan, hänetkin mahdollisesti tapettaisiin siinä samassa. Niinpä Alicia mursi lähimmän oven, jonka takaa johti portaat alaspäin. Lähdimme joukolla niitä kohti ja päädyimme jonnekkin vanhaan kellariin jossa oli paljon kirjahyllyjä.

Kun olimme saaneet oven salvattua kiinni, niin eikös sitten itse kardinaali tupsahtanut jonkinlaisen savupilven tapaisena paikalle ja kutsui jotenkin kummasti kaksi suurta sutta. En epäröinyt hetkeäkään, vaan tähtään ja ammun kardinaalia suoraan päähän. Luoti osui, mutta meni läpi ja osui takana olevaan seinään. Mitä halvattua!

Kardinaali ei pitänyt tästä täysosumasta ollenkaan ja päätti osoittaa sen raatelemalla minua kaulaan ja kasvoihin. Onneksi sain torjuttua toisen iskun, muutoin minulla ei varmana olisi enää kasvoja.

Vaikka kuinka taistelimme Kardinaalia vastaan, niin kaikki iskut tuntuivat olevat kelvottomia. Näytti kuin ei mikään isku tehoaisi siihen paholaiseen. Vaikka näki, että satutimme vampyyriä, niin se ei silti suostunut kuolemaan. Välillä se muuttui jonkinlaiseksi sumuksi ja sytytti muutamia kirjahyllyjä tuleen.

Johankin saapui lopulta paikalle, mutta ei siitäkään ollut hirveästi hyötyä...Pitää visiin vähän opettaa Johanille, kuinka miekkaa tai tikaria oikeasti käytetään...*huokaus*.

Keskeltä sumua kuuluu ääni, en tiedä kuka se oli, koska verenhukka ja savu saivat mieleni hieman sumenemaan, joka huusi että pitää osua sydämeen. Minäpä sitten tähtäsin ja tähtäsin ja lopulta ammuin, mutta se pirulainen väisti ja luoti meni juuri ja juuri sydämen ohi.

Lopulta Christian, jälleen kerran, saa jonkinlaisen raivonpurkauksen ja onnistuu lopulta osumaan vampyyria sydämeen. Kuuluu outo kalahdus ja tämä syttyy tuleen ja samantien palaa tuhkaksi.

Tässä vaiheessa Vladimir oli menettänyt tajuntansa. Se taisi saada aikamoisen iskun kalloonsa, aika kovapäinen kun on, niin äkkiähän sekin siitä tokeni.

Pääsimme kaikki ulos joten kuten ja ei mene kauaa kun Gross tulee paikalle ja Vladimir menee tämän juttusille. Aavistan heti pahaa ja sihahdan Alicialle, että tämän pitäisi häipyä ja vähän äkkiä. Mutta tottakai Vladimir huomaa Alician lähtevän ja huutaa että tämä on yksi demoneista ja tämä on saatava kiinni. Onneksi Aliciaa ei saatu kiinni ja Gross ei suostu uskomaan mitään Vladimirin puheista, ainakaan siinä vaiheessa.

Pienimuotoisen väittelyn ja vakuuttelun jälkeen Gross passittaa meidät lepäämään, eikä kukaan tarvitse sen enempää suostuttelua. Palaamme majataloon, mutta minä pujahdan kenenkään näkemättä saatika tietämättä asiasta ulos. Vladimir oli nukkumassa, Cristian tapansa mukaan juopottelemassa ja Johan sen Thoman kanssa jossain.

Lähdin kyseiselle talolle, jossa olin tavannut Alician ensimmäisen kerran. Talo ja koko paikka näyttää hylätyltä. Pöydälle on kuitenkin jätetty kirje, joka oli osoitettu minulle.

Siinä luki ” Tapaamme vielä”

-Alicia

Luotan siihen, että tapaamme. Siihen vain voi mennä oma aikansa. Vaikka kuinka haluaisin pitää kirjeen mukanani, niin en voi. Vladimir kuitenkin keksii jotain pirullista, olihan sillä se listakin, jossa on nimiä ja kasvokuvia piirrettynä. Niinpä sitten otan kirjeen, otan lamppuöljyä, valelen kirjeen ja osan puutavarasta sillä ja sytytän tuleen.

Viimeisen kerran ulkona käännyn ja katson paikkaa, joka jo roihuaa, jossa sain tavata siskoni. Paikkaa, jossa sain tiedon että minulla on vielä perhettä jäljellä. Käännyin ympäri ja lähdin raskain mielin, mutta samalla toivoa täynnä tulevasta. Olin myös samalla hyvin vihainen Vatikaanille, koska nämä olivat pimittäneet minulta tietoa. Aloin hautoa kostoa...Ensimmäisenä varmaan menen ja isken turpaan isä Frendinandoa vai mikä lie olikaan...yksi niistä pirulaisista.

Seuraavana aamuna muilla ei ole tuon taivaallista tietoa siitä, että olin käynyt tekemässä omiani kaupungin laitamilla. Tuli vain tietoon, että itäisellä kaupunginosalla oli palanut talo.

Vladimirin kanssa alkoi heti riita aamulla, kun tämä päätti etten saisi tulla mukaan kun he käyvät jututtamassa Grossia. Minuahan mikään vuohi ei ala määräilemään! Kuitenkin se halvattu sanoi temppeliritareiden portilla, että minua ei saa päästää sisään. Sadattelin kyllä niin pahasti, että pikku vartijat kuuntelivat korvat punaisina. Olin varma, että Vladimir antaa sen kirotun listansa Grossille ja minä en voi tehdä asialle mitään! Varmana, kun he tulevat tuolta, lähdemme varmaan heti seuraavalla laivalla takaisin Vatikaaniin.

Meredithin päiväkirja, Budapest, Osa 1

Budabestiin! Vihdoinkin jonnekkin sivistyksen pariin! En muista, olenko käynyt koskaan Unkarissa, tosin se ei ole niin lähellä merta että olisimme ainakaan kovin usein isän kanssa siellä käyneet. Mutta kuitenkin...mieluummin sinne kuin enää Afrikkaan! Hyi vesihiisien kannikat sentään sinä hiostavaa ilmaa ja iniseviä moskiittoja!

Kun olimme saapuneet takaisin Vatikaaniin, pysyin kaukana ryhmästäni ja yritin saada kaiken Afrikassa saamani saastan pestyä pois, viettämällä aikaa kylpylässä. Oi ihanuus tätä puhtautta! Ainut huono puoli on se, etten tiedä vieläkään vanhemmistani. Vatikaani alkaa olla suuresti minulle velkaa!

Juttelin isä Franciskoksen kanssa ja hän sanoi, että tiedot vanhemmistani on matkalla Vatikaaniin, muuta hän ei osannut sanoa. Eli toisin sanoen kun pääsen täältä Unkarista takaisin Vatikaaniin, olen lähempänä vanhempieni löytämistä.. Toisaalta minua pelottaa. Jos he ovat sitten elossa, niin miksi he sitten jättivät minut? Ei niin, että valittaisin, isä oli maailman paras joka minulla olisi koskaan voinut olla...mutta silti.

Matkamme sujui suhteellisen rauhallisesti ja saavuttuamme kaupunkiin huomasi heti, että ketkä ovat suuresti varoissaan ja ketkä elävät henkihievereissään. Ei minulla ole rikkaita mitään vastaan, saan sentään heiltä vietyä aina silloin tällöin muutaman kultarahapussukan, mutta tuollainen arvoasteikoilla eläminen kuvottaa minua.

Kävimme kardinaalin puheilla ja odotellessamme audienssia näimme ihka aito oikean temppeliritarin. Ei niinkään että minua kaksilahkeiset kiinnostaisi, mutta se kiukku joka siitä miehestä paistoi, niin veikkaan että hänen naamallaan olisi voinut paistaa muutaman kananmuna... kuitenkin kardinaali ei osannut auttaa meitä yhtään sen enempää kuin olin arvellutkaan. Samanlainen hurskastelija kuin kaikki muutkin Vatikaanin alaisuudessa olevat papit ja munkit.

Saimme kuitenkin tietää temppeliritarilta, kun kävimme hänen luonaan keskustelemassa, että kaikkein äänekkäimmät tapaukset aina katoavat, joten menimme sen hetkisen mielipiteiden vaikuttajan luokse. Eipä siinä ehditty kauaa turista, kun ikkunasta syöksyi sisään 4 mustiin pukeutuneita joilla näytti olevan vähän muutakin mielessä kuin iltahartauden lukemine. Taisteltuamme ja voitettuamme huomasimme toisen ongelman. Käytävästä oli tulossa lisää niitä maitonaamoja, niinpä jouduimme ikkunasta pakenemaan. Että minä vihaan vamppyyrejä!

Kesken pakomatkamme eteemme ilmestyi outo, valtava ja lihaksikas olento jolla oli valtavat sarvet. Myöhemmin sain kuulla että se oli jokin demoni. Hyvin mielenkiintoinen ilmestys....

kuitenkin Vlad otti hirveän hepulin aiheesta ja varsinkin silloin, kun myöhemmin temppeliritarien kidutuskammiossa sain kuulla, että demoni oli pelastanut meidät vampyyreiltä ja että demoni olikin mies, joka oli kahlinnut itseensä demonin ja käytti sen voimaa, jotta voisi auttaa ihmisiä.

Minä en nähnyt siinä mitään pahaa, saati yhtään ymmärtänyt sen vanhan vuohen, Vladimirin reaktiota kun se otti miekkansa ja meinas tuikkasta sitä demonimiestä, kadotettujen veljeskunnan jäsentä rintaan, kun tämä puolustuskyvyttömänä roikkui kahleissa...se on muuten hyvin kivuliasta.

Nooh Cristian paini siinä Vladin kanssa ja minä kumautin vuohta tuolilla ohimoon, mutta sen kumma viha niitä demoneja vastaan oli niin voimakas ettei se meinannu edes uhallaan menettää tajuntaansa. Olin jo valmis kiskaisemaan pistoolin esiin kun lopulta Crisse sai sen tainnutettua.

Nooh vartijoiden ja Johan siinä tuijotellessa sitten sidoimme Vladimirin, päästimme vangin alas ja laitoimme sen sijaan Vladin roikkumaan ja kiedoimmepa muutaman kerran köyttäkin sen ympärille, ettei varmana pääse jälleen meidän kimppuume....mokoma tuikkasi melkein minuakin sillä leipäveitsellään....

Saimme selville tältä demoni-ihmiseltä, että kardinaali itse on vampyyri ja kaappaa näitä mielipidevaikuttajia ja Meritar ties mitä vielä se iljetys tekee. Niinpä sovimme kadotettujen veljeskunnan kanssa tapaamisen, jossa sovimme yhdessä kuinka saisimme kardinaalin hengiltä.

Kuitenkin tarvitsisimme Vladimiria siihen myös, joten hänen herättyään kerroin lyhyesti tilanteen ja vannotin häntä olemaan tappamatta kadotettujen veljeskunnan jäseniä, kunnes olisimme saaneet kardinaalin hengiltä. Hän lupasi...saa nähdä pitääkö lupaus.

Mentyämme tapaamiseen siellä oli 4 ryhmän edustajaa, kuten meitäkin ja keskusteltuamme ryhmän johtaja Alicia ehdottaa, että luottamuksen syventämiseksi hän haluaisi katsoa sekä näyttää sielustaan/ sielustamme jotain ja näin vahvistaa luottamustamme.

Hieman ihmettelin käytäntöä, mutta se ei näyttänyt yhtään vaaralliselta, kun seurasin Johanin ja Cristianin...hmm...”toimenpidettä”. Oli minun vuoroni ja katsoin syvälle Alician silmiin ja näin suuren häkin, jonkin oudon koiran, verta ja Alician seisomassa siinä veressä. Samassa tunnen ja haistan suolan, lämpimän tuoreen leivän, oudon häilähdyksen, tuttuuden tunteen.

Tujaus oli niin voimakas että lensin tuolin kanssa selälleni lattialle katsoen pelokkaana mutta samalla hämmentyneenä ja uteliaana Aliciaa. Tunteesta en voinut erehtyä, vaikkei minulla ollut asiasta mitään tietoa...edes kirkko ei ollut maininnut asiasta...Alicia.... Alicia on minun siskoni!

Taikakehä

Kun Alicia ja Meredith saavat kerättyä itsensä lattialta, he selittävät tapahtuneen muille - he olivatkin sisaruksia! Meredith on hyvin innoissaan löytäessään siskonsa, mutta Alicia hieman vähemmän - hän ei haluaisi puhua aiheesta. Meredithin painostaessa Aliciaa puhumaan, hän kertoo että hänellä on perheestä vain huonoja kokemuksia - hänen isänsä tappoi hänen äitinsä.

Sisarusten selviteltyä välejään juonittelu jatkuu - ja päätetään, että Grossin ja temppeliritareiden apu on välttämätön kardinaalin ja hänen vamppyyrijoukkojensa voittamiseksi. Gross ei kuitenkaan usko ryhmämme väitteitä kardinaalin olemuksesta - hän ei suostu uskomaan, että kirkko olisi paholaisen piilopaikka.

Ryhmämme päättää, että heidän pitää todistaa Grossille että kardinaali on vamppyyri. Pienellä tonkimisella he saavat selville että kardinaali pyytää luokseen prostituoidun kerran viikossa - ja että tyttö ei enää palaa, ja että katedraalissa on huhujen mukaan salakäytäviä ja kurkistusaukkoja, mutta kukaan ei tunnu tietävän niiden sijaintia tai kulkuaukkoja.

Ryhmämme jäljittää katedraalin korjaustöistä vastanneen arkkitehdin, mutta siellä heitä on vastassa nainen, joka kertoo olevansa arkkitehdin sisko ja arkkitehdin kuolleen. Meredithin hämätessä naista muu ryhmä penkoo taloa, ja sieltä löytyy balsamoitu ruumis. Ryhmä syyttää naista arkkitehdin tappamisesta, mutta joutuu yllättymään - ruumis olikin arkkitehdin luonnollisesti kuolleen siskon, ja arkkitehdin "sisko" olikin arkkitehti itse! Hän oli lavastanut kuolemansa jotta hänkin ei katoaisi, kuten niin moni kardinaalille vaarallinen henkilö. Vastineeksi salaisuutensa säilyttämisestä arkkitehti antaa ryhmälle katedraalin piirustukset.

Nyt ryhmä houkutteli suurella vaivalla Grossin mukaansa vakoilemaan kardinaalia iltana, jolloin prostituoitu tuodaan katedraaliin. Gross järkyttyy suuresti nähdessään kardinaalin tappavan prostituoidun ja juovan tämän verta, ja huudahtaa järkytyksestä. Tämä paljastaa ryhmän kardinaalille, joka tulee seinän läpi heidän kimppuunsa. Ryhmän juostessa karkuun salakäytävät alkavat täyttyä takaa-ajavista vamppyyreistä.

Johan muuttuu linnuksi hakeakseen temppeliritarit apuun. Ryhmämme ajetaan piiloutumaan kirkon kellariin, ja temppeliritarit kohtaavat saapuessaan saman kuin aina ennenkin - ihmiseksi tekeytyneitä vamppyyreitä. He eivät löydä mitään, mitä vastaan taistella. Mutta Johanilla ja veli Tomalla oli suunnitelma - Johan teki katedraalin ympärille taikakehän juosten suden muodossa, ja käytti sitä kanavoimaan Toman rukouksen pyhyyden koko alueelle - ja se sai aikaan vamppyyrien muuttumisen luonnolliseen muotoonsa. Nyt temppeliritarit huomasivat olevansa hirviöiden piirittämiä, ja ryhtyivät taisteluun. Gross liittyi veljiinsä taistelussa.

Sillä aikaa kardinaali on jäljittänyt ryhmämme kellariin ja ilmestyy paikalle kahden suden kanssa sumupilven muodossa. Meredith ampuu kardinaalia päähän, mutta luoti vain sujahtaa kardinaalin läpi vahinkoa aiheuttamatta.