Alician näky Cristianista pintakerronnan alta.
---
Cristian karjui raivosta. Hänen miekkansa upposivat demonien punertavaan lihaan kuin kuuma veitsi voihin. Ympärillä oli tulta. Kivinen maa paloi, eikä punertavaksi tulesta ja kuumuudesta värjäytyneen savun läpi erottanut kuin parin kymmenen metrin päähän joka suunnasta kohti juokseviin demoneihin ja lähemmäs raahautuviin ihmisruumiisiin.
Cristianin vaatteet olivat riekaleina ja värjäytyneet kuivuneesta verestä. Näkyvillä olevat haavat joka puolella kehoa olivat lakanneet vuotamasta, vaikkakin edelleen avonaisia, suurimmat niistä hänen tumman punaiseksi värjäytyneissä käsissään.
Näytti kuin hän olisi taistellut ikuisuuksia.Vain Cristianin suu edelleen sylki verta.
Cristianin edessä, jossain savuverhon takana, seisoi vaaleatukkainen nainen ja tyttölapsi. He katsoivat Cristiania, mutta eivät tehneet elettä hänen luokseen päästäkseen.
Ilmassa oli palaneen lihan haju. Naisen ja tytön vatsan alue oli värjäytynyt punaiseksi.
Syvän vihan läpi kaikkea demonivoimiin liittyvää kohtaan, Alicia silti tunsi kuin Cristian olisi halunnut olla kuin olennot joita vastaan taisteli. Tai ainakin sellainen hänen pitäisi olla.
---
Alician silmät olivat laajentuneet. Hänen kasvoistaan näkyi järkytys, jopa hieman pelkoa, hänen kääntyessään kohti Meredithiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti